Siirry pääsisältöön

Kipristystä varpaissa

Lähtöön on aikaa alle viikko ja järkevää ja "normaalia" ihmistä jännittäisi tässä kohtaa varmaan niin paljon että voisi kuvailla olevansa jäykkä paska. Minua ei. Torstai aamuna hyppään koneeseen ja aloitan matkani toiselle puolelle maailmaa. Olen jättänyt hyvästejä ja vuodattanut kyyneleitä, mikä on toki ikävää vaikka hyvästit ovatkin vain väliaikaisia. Toisaalta ne saavat lähdön tuntumaan konkreettisemalta mikä taas voisi johtaa jäätävään jännitykseen, mutta ei en voi sanoa ettei yhtään jännittäisi kyllä jännittää, mutta vain hiukan. Jännitykseni ei saa tuntemaan oloani jäykäksi paskaksi vaan pikemminkin jännitystäni voisi kuvailla silloin tällöin mukavana pienenä kipristyksenä varpaissa.

Kaiken kaikkiaan suhtaudun lähtööni hyvin rennosti, viisumihakemuksen jätin käsittelyyn vasta perjantaina (tiedän tyhmää) mutta se kuitenkin ehtii keskiviikoksi joten hätäähän tässä ei ole. Pakkaamista en ole vielä edes aloittanut, ehkä huomenna tai sitten keksin vain jotain "parempaa tekemistä" kuten nyt on aivan pakko katsoa muutama jakso How I met your motheria tai vaikkapa muuten vaan datailla koneella. Muutakin hommaa olisi vielä, kuten lennon varaaminen Hat Yaihin, siis Bangkokiin astihan minulla on jo lento mutta sieltä pitäisi lentää vielä Hat Yaihin ja Hat Yaista siirtyä jollain keinolla x Sogkhlaan jossa vapaaehtoistyön kohteeni sijaitsee. Järjestöni varmasti rakastaa minua kun en vain saa asioita ajoissa hoidettua.

Mitähän muuta vielä? Aurinkorasva voisi olla hyödyllinen samoin ripulilääke, hellehattukin olisi kiva .Niin ja puhelimeen jonkun näköinen "lomaliittymä" jotta kotiin palatessa ei odota tuhannen euron puhelinlasku. No eipä niilläkään niin kiire ole. Ripulilääkkeen (kaiken varalle) voi käydä ostamassa vaikka keskiviikkona ja aurinkorasvakin löytynee hyvällä tuurilla kotoa jostain kaapista ja hellehattuja ja jotain liittymiä nyt taatusti saa paikanpäältä ja varmasti edullisemmin kuin täältä. Joten kaikki asiat ovat siis järjestyksessä (ainakin melkein) ja matbudjettikin näyttää aika hyvältä, siis torstaita odotellessa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikonvaihde

Viikonloppu mennä hujahti taas nopeasti, eikä ihme sillä viikonloppu oli touhua täynnä. Perjantaina pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja pelmahdin töistä suoraan äidin oven taakse. Perjantai ilta sujui mukavasti äidin luona rentoutuen. Launtai olikin sitten varattu Sanelle ja Viiville kokonaan. Herätyskelloni pirisi tai oikeastaan soi heleästi (en voi sietää pirinää aamuisin) aamulla kello kahdeksan ja jo ennen yhdeksää hyppäsin auton rattiin Sanea ja Viiviä noutamaan. Määränpää oli Turun Caribia jossa juhlistimme hyvin myöhässä Viivin synttäreitä. Oli hauskaa kellua päivä lämpimissä altaissa, vaikka jos minulta kysytään olisivat vedet voineet olla vielä lämpimämpiä. Kylmyyteen tottuminen on vielä siinä määrin kesken, että ainoa mielestäni oikeasti lämmin paikka on sauna. Onnekseni kuitenkin kylpylöistä löytyy myös sauna (yllätys, yllätys) Caribialta peräti kaksi, normi ja höyry. Uiskentelun jälkeen olikin ihana päästä lämpimään saunaan istumaan. Kylpylän jälkeen suunnistimme syömään ja ...

Retki Osloon ja noin viikon kuulumiset

Niin on jälleen aika ottanut harppauksen eteenpäin, ja eloa Norjassa takana on hieman reilu kaksi viikkoa. Viime viikolla alkuviikko vierähti työntäyteisissä merkeissä. Töissä ahkeroin lauantaista torstaihin, saadakseni pidennetyn viikonlopun. Töiden jälkeen ei taas kauheasti ole jaksanut sosialisoida vaan olen tyytyväisenä kämpillä tuijotellut netflixiä. Heikkoa vaihto-oppilas toimintaa osaltani kieltämättä, myönnän sen, no jos tällä viikolla... Torstai iltapäivänä kirmasin, kolmen päivän vapailleni hyvillä mielin. Työ on edelleen mukavaa ja paikallisen kotihoidon kiireettömyys jaksaa yllättää. Mutta siitä lisää toiste. Sane kera avecin laskeutui Norjan maaperälle noin kello 12 paikallista aikaa pidennettyä viikonloppua Osloon viettämään. Perjantai aamuna taivalsin läpi sateisen harmaan Gjøvikin (siis 500m asunnoltani rautatieasemalle) ja hyppäsin junaan matkatakseni, minnepä muuallekaan kuin Osloon. Harmikseni suuntavaistoni ei toiminut ja junaan päästyäni istahdin matkaama...

Kotona

Olen ollut kotona nyt kaksi viikkoa ja yhden päivän. Kaikenlaista puuhaa ja ihmistä on näihin päiviin mahtunut. Töihinkin olen jo palannut. On ihanaa olla taas Suomessa, ihanaa olla niiden ystävien kansssa joita en nähnyt kahteen kuukauteen. Ja vaikka Thaimaassa tuntui etten ikävöinyt ketään niin kyllä ikävöin en vain tajunnut sitä. Erityisen onnellinen olen Sanen ja Viivin kanssa, he ovat tehneet paluustani kivuttomamman. Ja järjestäneet minulle ohjelmaa arkeen paluun helpottamiseksi. Hakivatpa neidot minut lentokentältäkin ja kuskasivat saman tien turkkiin käärityn reissulaisen syömään ylläri kakkua ja vaihtamaan uusimat juorut. Näin ihanan talviselta täällä näytti paluuni jälkeisenä päivänä. Kotiin palasin monta kokemusta ja monta uutta ihmistä rikkaampana. Kuitenkin pala minusta jäi sinne, niin paljon reissustani pidin. Tunnen pientä haikkeutta muistellessani reissua, paluusta on kovin vähän aikaa ja silti reissuni alkaa tuntua jo kaukaiselta muistolta. Vaikka toki olen il...