Lespin matkassa

Vietimme taas kerran viikonloppu vapaitamme kaupungissa, tosin tällä kertaa päätimme olla vain yhden päivän osittain koska allekirjoittanut oli hiukan flunssainen joten en olisi jaksanut koko viikonloppua säätää edestakaisin kaupungissa. Tietysti sekin vaikutti asiaan, että uudet vapaaehtoiset saapuvat huomenna ja haluamme tavata heidät. Kuukausi on kulunut ja on aika toivottaa tervetulleeksi muutama uusi vapaaehtoinen ja sanoa hyvästit kahdelle meidän kanssa yhtäaikaa saapuneelle vapaaehtoiselle. No kuitenkin, takaisin kaupunkiin,  liikenne on täällä vilkasta (tai siis kaupungissa on) ja tietä ylittäessään saa noudataa äärimäistä varovaisuutta ja tarkkaivaisuutta sillä jalankulkijoiden liikennevaloihin ei täällä törmää tai ehkä joskus mutta harvinaista se on.  Joidenkin todella vilkkaiden teiden yli on rakennettu silta joka tekee tien ylittämisestä mukavaa, paikalliset tosin käyttävät moista helpotusta melko harvakseltaan mukavampaahan toki on ylittää tie suoraan vaan arkailematta

Neljä viikkoa on hujahtanut hurjan nopeasti. Neljään viikkoon on mahtunut jos jonkinlaista tapahtumaa ja tuttavaa. Neljässä viikossa olen tavannut kourallisen uusia ihmisiä ja vieraillut varmaan 10 eripaikassa, viettänyt yöni bungalowissa yliopiston tiluksilla, lifatannut munkin kyytiin, hikoillut varmaan litran ja saanut hyttysen puremia enemmän kuin tarpeeksi. On siis ollut  huiketa viikonloppureissuja, uusia ihmisiä ja kokemuksia. Kaikki täällä ovat oikeasti huipputyyppejä, ja viihdyn todella hyvin vaikka meillä on erillaiset lähtökohdat, kielet ja kulttuurit siitä huolimatta olemme muodostaneet ystävyyssuhteita niin paikallisten tyyppien kuin muidenkin vaapehtoisten kanssa. Viikonloput ovat hullunhauskoja aktiivipljäyksiä, viikonloppusin kulttuurit kohtaavat, me opimme toisiltamme, keskutelemme pöhköjä ja näemme uusia asioita, ennenkaikkea kuitenkin pidämme hauskaa. Arkielo puolestaan aktiivisten viikonloppujen vastapainoksi on hyvin rauhallista ja verkkaisaa silloin tällö

Olen ollut nyt Thaimaassa tarkalleen kolme viikkoa ja kolme päivää, uskomatonta vastahan mä tänne tulin!   Kahteen viimeviikkoon on mahtunut jos jonkinlaista tapahtumaa ja toimintaa. Ollaan liftattu vieraiden ihmisten lava-auton kyytiin, ihasteltu eläimiä ja lokoiltu rannalla. Kuvat kertokoon nyt enemmän kuin sanat.                                        Tämä on perinteinen Thaimaalainen kasvisruoka annos, nuudelia, mausteita ja tuoreita kasviksia.                                                                                                         Näin tehdään kangasta.                                                                                                  Mitä olisi Thaimaan matka ilman henna tatuointia?                                                                                                Pikachu shuttlebus Hatyain puistossa.                                                                                                Kiinalaisen

Vapaat koittivat ja maalainen (host familyni on maaseudulla) otti suunnaksi kaupungin tarkoituksena hengailla muiden vapaahtoisten kanssa. Suunnitelma oli helpoksi todettu, ensin Hat Yaihin host familyn kyydissä ja Hat Yaista ystävän kanssa eteenpäin. Hat Yaissa ystäväni piti odottaa minua kellotornin luona. Tosin kuitenkin kävi, host familyni jätti minut kellotornin kohdalle niin kuin oli suunniteltu mutta ystävääni ei vielä näkynyt ja kavoin puhelimeni esiin kysyäkseni missä hän menee. Ystäväni oli sitten laittanut minulle viestin suurinpirtein 2 minuuttia ennen saapumistani, siitä selvisi että ystäväni oli ymmärtänyt väärin ohjeet ja oli jo matkalla toiseen kaupunkiin, Songkhlaan. Olin siis yksin vieraassa kaupungissa ja jotenkin piti päästä eteenpäin, saatoin vain toivoa löytäväni englannin puhujan vaikka se aikamoista onnenkauppaa onkin ja minun parilla thai sanallani ei pitkälle pötkita. Tähän yhtälöön voidaan lisätä vielä se että olen vaalea yksin matkustava nainen eli yhtä h

Viisi päivää on nyt kulunut, uskomatonta että olen oikeasti ollut täällä vasta viisi päivää. Vaikka aika on kulunut nopeasti tuntuu silti siltä kuin  olisin ollut täällä jo paljon pidempään. Huomenna orientaatio loppuu ja lähdemme learning homelta projekteihimme ja host familyihin. Nämä viisi päivää ovat olleet mahtavia,  olemme tehneet vaikka mitä ja meillä on ollut todella hauskaa. Tuntuu jopa hiukan haikealta lähteä projektiin kun tietää että muita vapaaehtoisia näkee vain viikonloppuisin kun on vapaa-aikaa. T oisaalta uskon kuitenkin että projekti tulee olemaan mukava. Vierailimme tänään koululla johon menen opettamaan, lapset olivat aluksi vähän ujoja mutta lopuksi hyvin mukana kaikessa ja kun tunti päättyi he tulivat halaamaan ja kiittämään ja opettaja halusi ottaa kuvia. Tapasin myös host familyni äidin, joka opettaa koulussa hän vaikutti herttaiselta vaikka puhuukin hiukan huonosti englantia. Uskon että projekti tulee olemaan antoisa ja  muiden vapaaehtoisten kanssa tulee p