Vietimme taas kerran viikonloppu vapaitamme kaupungissa, tosin tällä kertaa päätimme olla vain yhden päivän osittain koska allekirjoittanut oli hiukan flunssainen joten en olisi jaksanut koko viikonloppua säätää edestakaisin kaupungissa. Tietysti sekin vaikutti asiaan, että uudet vapaaehtoiset saapuvat huomenna ja haluamme tavata heidät. Kuukausi on kulunut ja on aika toivottaa tervetulleeksi muutama uusi vapaaehtoinen ja sanoa hyvästit kahdelle meidän kanssa yhtäaikaa saapuneelle vapaaehtoiselle.
No kuitenkin, takaisin kaupunkiin, liikenne on täällä vilkasta (tai siis kaupungissa on) ja tietä ylittäessään saa noudataa äärimäistä varovaisuutta ja tarkkaivaisuutta sillä jalankulkijoiden liikennevaloihin ei täällä törmää tai ehkä joskus mutta harvinaista se on. Joidenkin todella vilkkaiden teiden yli on rakennettu silta joka tekee tien ylittämisestä mukavaa, paikalliset tosin käyttävät moista helpotusta melko harvakseltaan mukavampaahan toki on ylittää tie suoraan vaan arkailematta autojen välissä pujotellen. Suojatiekin on aivan turha vaikka sellainen olisi metrin päässä ei sitä tarvitse käyttää. Puhumattakaan siitä että tienreunaan on laitettu esteitä merkiksi siitä että tästä kohtaa ei saa ylittää tietä. Mutta sehän on vain hidaste siitä voi kiivetä yli on paikallisten tapa nähdä asia. Loppujenlopuksi liikennesäännöthän on vaan sellaisia suuntaviivoja, ei niitä tarvitse noudattaa. Paitsi sillon kuin poliisi sattuu olemaan lähettyvillä. Eikä sittenkään ole mitään hätää, maksat vain poliisille muutaman satasen niin kyllä se koko touhun unohtaa ja sakkojakaan et saa.
Thaimaalainen vapaaehtoinen Jam aina kauhistuttaakin meitä rivakoilla tienylityksillään, Jam on jo puolessa välissä tietä kun me muut vielä arkailemme tien reunalla ja odotamme sopivaa hetkeä jota ei vilkaalla kadulla tunnu tulevan koskaan. Ihmetellessämme Jamin rivakoita ja uhkarohkeita tien ylityksiä hän vain kohauttaa olkapäitään ja toteaa, että joskus pelottaa mutta liikenne hänen kotikaupungissaan Bangokikssa on paljon vilkkaampaa. Mitäpä siihen sanomaan koska niinhän se asia on, mutta kyllä silti aion jatkossakin hiukan kauhistella liikenteen vilkautta ja tienylitysen hullutta.
Vaikka toisaalta tienylittäminen täällä maaseudulla on suhteellisen helppoa vaikka tarkkana pitääkin olla on kuukauden aika ehtinyt jo tottua siihen että suojatietä ei ole ja tie pitää vain ylittää sopivassa kohdassa. Helpompaa paikallisten mielestä on kumminkin liikua jollain kulkuneuvolla ja kävelijä herättääkin aina hiukan hämmästystä ja kun taas kerran yhtälöön lisätään ulkomailuus niin kummastuneet katseet ja sormella osoittelu on taattua. Onneksi moiseenkin tottuu vaikka se silloin tällöin saakin olon tuntumaan hiukan eläintarhan eläimeltä.
Kommentit
Lähetä kommentti