Vihdoinkin täällä. Saavuin perjantaina pitkän reissaamiisen jälkeen. Lentoni lähti Helsinkistä torstai aamuna klo 7 ja perille saavuin perjantaina viiden aikaan (Thaimaan aikaa) muutaman mutkan kautta. Kun sitten vihdoin pääsin perille olin todella onnellinen vaikka kieltämättä aika väsynyt. Oli mieletön fiilis saapua tänne, hommasta tuli todellista siinä vaiheessa kun saavuin Bangkokkiin. Bangkonisista matka jatkui vielä hieman. Nyt siis seuraavat 2kk vietän etelä Thaimaassa pienessä kylässä. Lämpötila saapuessani oli noin 30 astetta ja se on paikallisten mielestä hiukan viileää. Nyt on kuulemma vuoden viilein aika ja tammikuuta kohden lämpötila vain nousee.
Ensimmäiset päivät ovat hujahtaneet nopeasti,lämpöä riittää. Olemme tuttustuneet maan kultturiin, kieleen ja tapoihin. En voi sanoa kärsiväni varsinaisesta kulttuurishokista vaikka muutama maan tapa tälläistä länsimaalaista mieltä kummastuttaakin. Ymmärän kyllä heidän uskomuksiaan ja yritän parhaani mukaan kunniottaa maantapoja. Vaikka pikkaisen mieltäni hiertää esim. yksityiskohta pitkästähameesta ymmärrän kyllä, että opettaessa pitää olla, koska opettajan kuuluu käytäytyä kunniallisesti ja kohteliaasti. Kävi kuitenkin ilmi että en voi liikkua ihmisten ilmoilla hameessa jonka mitta jää hiukan alle polven, koska se järkyttää paikallisten miesten sielunelämää. Liikunpa siis pitkässä hameessa tai housuissa vaikka täysin en kuitenkaan ymmärrä miten hame on eriasia kuin paikallisten naisten shortsit. Kunnioitan kuitenkin tapoja koska en halua loukata ketään.
Mutta napinasta muihin asioihin, kylä on todella herttainen ja ihmiset kohteliaita ja kiinnostuneita, vaikka vaaleuteni herättääkin hämmästystä, siivojaammekin tuli ihmettelemään kun olen niin valkoinen. Sama ilmiö on havaittavissa liikkuessa kylällä ohokulkiessaan ihmiset nyökkäilevät ja hymyilevät hämmästyneesti.
Eilein teimme pienen pyöräretken kylässä, meillä oli 3 pyörää ja viisi ihmistä mutta se on täällä normaalia, tarakan paikalla on istuinpehmuste ja sivussa jalansijat, kypärää ei käytä kukaan ja pyörän tai skootterin kyydissä voi olla joskus kolme tai parhaimmillaan neljä ihmistä. Pyöräilmme käymään eräässä thaimaalaisessa perheessä, äiti tuli rempseästi pihalle rintaliiveissään ja hameessa vaikka se ei olekaan oikein sopivaa. Thaimaalaiseen tapaan meille tarjottiin heti syötävää, se on heidän tapansa toivottaa ihmiset tervetulleeksi ja samalla kysyä mitä kuuluu. Rempseä rouva tarjosi meille mitä parhaimpia itse thaimaalaiseen tapaan valmistettuja maissi kookos karkkeja. Jos rouva olisi saanut päättää olisimme saanet syödä kaiken. Jaoimme vielä veden kaikki samasta kupista ja lähdimme polkemaan takaisin asuinpaikkaamme.
Voisin kertoa vaikka kuinka paljon asioita, mukavaa on ollut ja olen jo tutustunut uusin ihmisiin, kuvia laitan sitten kun keksin kuinka saan ne tabletille. Kirjoittelen kuulumisia taas joku päivä, nyt kun netti taas toimii.
Ensimmäiset päivät ovat hujahtaneet nopeasti,lämpöä riittää. Olemme tuttustuneet maan kultturiin, kieleen ja tapoihin. En voi sanoa kärsiväni varsinaisesta kulttuurishokista vaikka muutama maan tapa tälläistä länsimaalaista mieltä kummastuttaakin. Ymmärän kyllä heidän uskomuksiaan ja yritän parhaani mukaan kunniottaa maantapoja. Vaikka pikkaisen mieltäni hiertää esim. yksityiskohta pitkästähameesta ymmärrän kyllä, että opettaessa pitää olla, koska opettajan kuuluu käytäytyä kunniallisesti ja kohteliaasti. Kävi kuitenkin ilmi että en voi liikkua ihmisten ilmoilla hameessa jonka mitta jää hiukan alle polven, koska se järkyttää paikallisten miesten sielunelämää. Liikunpa siis pitkässä hameessa tai housuissa vaikka täysin en kuitenkaan ymmärrä miten hame on eriasia kuin paikallisten naisten shortsit. Kunnioitan kuitenkin tapoja koska en halua loukata ketään.
Mutta napinasta muihin asioihin, kylä on todella herttainen ja ihmiset kohteliaita ja kiinnostuneita, vaikka vaaleuteni herättääkin hämmästystä, siivojaammekin tuli ihmettelemään kun olen niin valkoinen. Sama ilmiö on havaittavissa liikkuessa kylällä ohokulkiessaan ihmiset nyökkäilevät ja hymyilevät hämmästyneesti.
Eilein teimme pienen pyöräretken kylässä, meillä oli 3 pyörää ja viisi ihmistä mutta se on täällä normaalia, tarakan paikalla on istuinpehmuste ja sivussa jalansijat, kypärää ei käytä kukaan ja pyörän tai skootterin kyydissä voi olla joskus kolme tai parhaimmillaan neljä ihmistä. Pyöräilmme käymään eräässä thaimaalaisessa perheessä, äiti tuli rempseästi pihalle rintaliiveissään ja hameessa vaikka se ei olekaan oikein sopivaa. Thaimaalaiseen tapaan meille tarjottiin heti syötävää, se on heidän tapansa toivottaa ihmiset tervetulleeksi ja samalla kysyä mitä kuuluu. Rempseä rouva tarjosi meille mitä parhaimpia itse thaimaalaiseen tapaan valmistettuja maissi kookos karkkeja. Jos rouva olisi saanut päättää olisimme saanet syödä kaiken. Jaoimme vielä veden kaikki samasta kupista ja lähdimme polkemaan takaisin asuinpaikkaamme.
Voisin kertoa vaikka kuinka paljon asioita, mukavaa on ollut ja olen jo tutustunut uusin ihmisiin, kuvia laitan sitten kun keksin kuinka saan ne tabletille. Kirjoittelen kuulumisia taas joku päivä, nyt kun netti taas toimii.
Kommentit
Lähetä kommentti