Siirry pääsisältöön

Retki Osloon ja noin viikon kuulumiset

Niin on jälleen aika ottanut harppauksen eteenpäin, ja eloa Norjassa takana on hieman reilu kaksi viikkoa.
Viime viikolla alkuviikko vierähti työntäyteisissä merkeissä. Töissä ahkeroin lauantaista torstaihin, saadakseni pidennetyn viikonlopun. Töiden jälkeen ei taas kauheasti ole jaksanut sosialisoida vaan olen tyytyväisenä kämpillä tuijotellut netflixiä. Heikkoa vaihto-oppilas toimintaa osaltani kieltämättä, myönnän sen, no jos tällä viikolla...


Torstai iltapäivänä kirmasin, kolmen päivän vapailleni hyvillä mielin. Työ on edelleen mukavaa ja paikallisen kotihoidon kiireettömyys jaksaa yllättää. Mutta siitä lisää toiste. Sane kera avecin laskeutui Norjan maaperälle noin kello 12 paikallista aikaa pidennettyä viikonloppua Osloon viettämään.
Perjantai aamuna taivalsin läpi sateisen harmaan Gjøvikin (siis 500m asunnoltani rautatieasemalle) ja hyppäsin junaan matkatakseni, minnepä muuallekaan kuin Osloon. Harmikseni suuntavaistoni ei toiminut ja junaan päästyäni istahdin matkaamaan selkä menosuuntaan päin, jonka tietysti tajusin vasta kun juna nytkähti liikkeelle. En onneksi junassa voi pahoin, mutta matkustan kuitenkin mieluummin kasvot menosuuntaa kohden.

Junamatka Gjøvikista Osloon kestää kaksi tuntia. Pysähdellen monen monta pikku paikkaa välissä. Juna puksuttaa menemään harjujen lomassa metsän siimeksessä lähes koko matkan, ja välillä maisema avautuu upeana ylhäältä harjulta alhaalle laaksoon. Mielestäni maisemat olivat upeat, vaikka eivät kuulemma kuitenkaan vedä vertoja esimerkiksi junamatkalle Oslosta Bergeniin. Valitettavasti vallitsevan harmaa ja sateinen aamu ei luonut hyviä olosuhteita kuvien napsimikseksi junamatkalta, mutta ensi kerralla kun junailen koitan napsia kuvia, lupaan!



Osloon saavuin hieman ennen puolta päivää, ja Sane seuralaisineen tuli rautatieasemalle minua vastaan. Seuraavaksi suuntasimme aloittamaan yhteistä Oslo päivää lounaan parissa. Paikaksi valikoitui sympaattinen pieni paikka nimeltään Mamma pizza, tripadvaisorin suosittelema, eikä syyttä. Hinta-taso oli kohdillaan ja ruoka todella maittavaa.


Massut täynnä pizzaa olikin sitten mainio aloittaa Oslon tutkailu.


Ensin tuomikirkolle, ja siitä kaupan kautta suihkulähteille, ja  skumppa suihkulähteeseen viilentymään.


Päivä oli puolipilvinen, auringon paistaessa oli kuitenkin jo ihanan lämmin ja iltapäivästä tarkeni hyvin ilman takkia.


Puistossa istuskelimme hyvän tovin lämmöstä ja skumpasta nautiskellen ja muffinseja natustellen, kuten kuvasta näkyy. Siis tuolta näyttä kun on suu täynnä muffinia, in case you wondered..


Olson kuninkaanlinna ei vedä vertoja Buckinghamille tai edes Tukholman kuninkaanlinnalle, ainakaan ulkoapäin, mutta onhan tuo ihan komea ja ainakin vartijoiden seuraamisesta sai suurta hupia.


Siinä piknikillä auringon lämmössä, mahat täynnä ruokaa alkoi väsymys hiipimään seuraamme, ja tuumasimme ajan olevan otollinen iltapäiväkahville.


Niinpä siis cappuccinoille suuntasimme ja mitkä ihanan kuohkeat cappuccinot saimmekaan.


Kahvin jälkeen oli aika jatkaa kiertelyä ja mukaan nappasimme vohvelit Haralads vaffelista, olihan edellisestä ruokailusta aikaa. Haralds vaffel tarjosi muuten myös vegaanisia vohveleita. Vink vink siis, jos joku kasvissyöjä ystäväni joskus Osloon eksyy voi tuolta napata matkaan herkulliset vohvelit.



Vohveleiden jälkeen toteutimme mission vegekauppa Sinille. Gjøvikin kasviruoka valikoima, kun ei päätä huimaa ja esimerkiksi soijaa ja tofua en ole täältä normaaleista ruokakaupoista löytänyt ollenkaan.  Hetken asiaa tutkailtuamme päätimme katsastaa läheisen ostoskeskuksen, ja toivoa että käy tuuri. Matkalla ostoskeskukselle sattui tiellemme punaisen ristin second hand puutikki, jossa tietysti halusimme Sanen kanssa piipahtaa. Piipahdus kannatti ja mukaan tarttui ihanan kepeä kesäinen mekko. Ilmojen lämpenemistä odotellessa.


Secondhand piipahduksen jälkeen löysimme tiemme tuonne kauppakeskukseen ja riemukseni sieltä löytyi kuin löytyikin kauppa, josta mukaan lähti soijarouhetta ja kasvisliemikuutiota, tofua tuossa nimenomaisessa liikkeessä ei myyty, mutta soijarouheestakin saa aikaan vaikka mitä.


Vielä pikainen piipahdus paikallisessa pubissa ja pian olikin jo lähtoni aika, junani takaisin Gjøvikiin lähti klo 21:02 Oslon päärautatieasemalta. Meillä oli siis ihastuttava Oslo päivä ja sen voimin jaksaa taas puurtaa harjoittelua eteenpäin.



Takaisin päin palatessa sain vielä ihailla viimeisistä auringon säteistä kukkuloiden yllä.
Nyt jatkan vappuni vietto kera gifflareiden ja teen. Ihanaa vappua myös kaikille sinne kotiin.
Kuvat tähän postaukseen tarjoilivat: minä ja Sane.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikonvaihde

Viikonloppu mennä hujahti taas nopeasti, eikä ihme sillä viikonloppu oli touhua täynnä. Perjantaina pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja pelmahdin töistä suoraan äidin oven taakse. Perjantai ilta sujui mukavasti äidin luona rentoutuen. Launtai olikin sitten varattu Sanelle ja Viiville kokonaan. Herätyskelloni pirisi tai oikeastaan soi heleästi (en voi sietää pirinää aamuisin) aamulla kello kahdeksan ja jo ennen yhdeksää hyppäsin auton rattiin Sanea ja Viiviä noutamaan. Määränpää oli Turun Caribia jossa juhlistimme hyvin myöhässä Viivin synttäreitä. Oli hauskaa kellua päivä lämpimissä altaissa, vaikka jos minulta kysytään olisivat vedet voineet olla vielä lämpimämpiä. Kylmyyteen tottuminen on vielä siinä määrin kesken, että ainoa mielestäni oikeasti lämmin paikka on sauna. Onnekseni kuitenkin kylpylöistä löytyy myös sauna (yllätys, yllätys) Caribialta peräti kaksi, normi ja höyry. Uiskentelun jälkeen olikin ihana päästä lämpimään saunaan istumaan. Kylpylän jälkeen suunnistimme syömään ja ...

Kotona

Olen ollut kotona nyt kaksi viikkoa ja yhden päivän. Kaikenlaista puuhaa ja ihmistä on näihin päiviin mahtunut. Töihinkin olen jo palannut. On ihanaa olla taas Suomessa, ihanaa olla niiden ystävien kansssa joita en nähnyt kahteen kuukauteen. Ja vaikka Thaimaassa tuntui etten ikävöinyt ketään niin kyllä ikävöin en vain tajunnut sitä. Erityisen onnellinen olen Sanen ja Viivin kanssa, he ovat tehneet paluustani kivuttomamman. Ja järjestäneet minulle ohjelmaa arkeen paluun helpottamiseksi. Hakivatpa neidot minut lentokentältäkin ja kuskasivat saman tien turkkiin käärityn reissulaisen syömään ylläri kakkua ja vaihtamaan uusimat juorut. Näin ihanan talviselta täällä näytti paluuni jälkeisenä päivänä. Kotiin palasin monta kokemusta ja monta uutta ihmistä rikkaampana. Kuitenkin pala minusta jäi sinne, niin paljon reissustani pidin. Tunnen pientä haikkeutta muistellessani reissua, paluusta on kovin vähän aikaa ja silti reissuni alkaa tuntua jo kaukaiselta muistolta. Vaikka toki olen il...