Siirry pääsisältöön

Alku

Vajaan kahden viikon päästä, otan taas loikan kohti tuntematonta ja suuntaan Norjaan suorittamaan työharjoitteluvaihtoa. Sen kunniaksi päätin elvyttää tämän vanhan blogini. Tänne kun on sitten helppo kirjoitella ja kertoilla hiukan kuulumisia siitä, kuinka Norjanmaalla sujuu. 

Ajatus maailmalle, tai tarkemmin työharjoitteluun lähtemisestä ulkomaille oli kytenyt mielessäni jo jonkin aikaa. Oikeastaan siitä asti, kun ensimmäisen kerran kuulin, että opintojen yhteydessä on mahdollista suorittaa vaihto-opintoja ulkomailla. Varovaisen optimistisesti ajattelin lähteväni suorittamaan vaihtoa jo syksyllä 2017, en lopulta kuitenkaan edes hakenut koska en tahtonut lähteä tekemään erikoistumisharjoittelua ulkomaille. Seuraavan syksyn koittaessa palasi ajatus työharjoitteluvaihdon suorittamisesta takaisin mieleen. Keväällä tiedossa olisi vain petha (perusterveydenhuollon hoidon harjoittelu) ja ajankohta olisi muutenkin otollisempi. Toki edelleen pientä mietintää aiheutti mm. poikaystävä, joka onnekseni suhtautui asiaan kannustavasti. Yli kuukauden erossa olo ei tietenkään aiheuta kenessäkään riemunkiljahduksia. Loppupeleissä varmasti kuukausi, tarkemmin kuusi viikkoa kuluu nopeasti ja kokemus kasvattaa. 


Seuraava huolenaiheeni oli asunto, miten maksaa asuntoa siellä ja täällä yhtä aikaa. Numeroita pyöriteltyäni tulin siihen lopputulokseen, että opintolainan ja tuen turvin se onnistuu. Lisäksi koululta pitäisi saada apurahaa vaihtoon lähtemiselle. 

Perjantaina 22.9 polkaisin homman kunnolla käyntiin, kun tapasin koulumme kv-koordinaattoria, joka suhtautui ajatuksiini lähdöstä innokkaasti. Hänen kanssaan kävimme läpi ajatuksiani ja toiveitani vaihdon suhteen. Pohdimme sopivia kohdekouluja vaihtoon lähtevä, kun kirjautuu automaattisesti myös kohdemaan yliopiston listoille. Ja jo saman päivän iltana naputin koulumme sisäisen vaihtohakemuksen. Vaihtoehdoiksi valikoitui Islanti, Norja ja Ruotsi. Seuraavalla viikolla oli vuorossa kohdemaiden yliopistojen oma haku. Joka tarkoitti motivaatiokirjeen naputtelua englanniksi ja ruotsiksi (kääk). Hakujen jälkeen alkoi piinaava odotus, kuinka käy ja minne päätyisinkään.


Pitkän ja piinavaan odotuksen jälkeen tieto kilahti sähköpostiini hieman ennen joulua, 16.4 aloittaisin työharjoittelun Norjassa. 

 Kuvat on viime keväänä napannut Sane.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikonvaihde

Viikonloppu mennä hujahti taas nopeasti, eikä ihme sillä viikonloppu oli touhua täynnä. Perjantaina pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja pelmahdin töistä suoraan äidin oven taakse. Perjantai ilta sujui mukavasti äidin luona rentoutuen. Launtai olikin sitten varattu Sanelle ja Viiville kokonaan. Herätyskelloni pirisi tai oikeastaan soi heleästi (en voi sietää pirinää aamuisin) aamulla kello kahdeksan ja jo ennen yhdeksää hyppäsin auton rattiin Sanea ja Viiviä noutamaan. Määränpää oli Turun Caribia jossa juhlistimme hyvin myöhässä Viivin synttäreitä. Oli hauskaa kellua päivä lämpimissä altaissa, vaikka jos minulta kysytään olisivat vedet voineet olla vielä lämpimämpiä. Kylmyyteen tottuminen on vielä siinä määrin kesken, että ainoa mielestäni oikeasti lämmin paikka on sauna. Onnekseni kuitenkin kylpylöistä löytyy myös sauna (yllätys, yllätys) Caribialta peräti kaksi, normi ja höyry. Uiskentelun jälkeen olikin ihana päästä lämpimään saunaan istumaan. Kylpylän jälkeen suunnistimme syömään ja ...
3 kommenttia
Lue lisää

Retki Osloon ja noin viikon kuulumiset

Niin on jälleen aika ottanut harppauksen eteenpäin, ja eloa Norjassa takana on hieman reilu kaksi viikkoa. Viime viikolla alkuviikko vierähti työntäyteisissä merkeissä. Töissä ahkeroin lauantaista torstaihin, saadakseni pidennetyn viikonlopun. Töiden jälkeen ei taas kauheasti ole jaksanut sosialisoida vaan olen tyytyväisenä kämpillä tuijotellut netflixiä. Heikkoa vaihto-oppilas toimintaa osaltani kieltämättä, myönnän sen, no jos tällä viikolla... Torstai iltapäivänä kirmasin, kolmen päivän vapailleni hyvillä mielin. Työ on edelleen mukavaa ja paikallisen kotihoidon kiireettömyys jaksaa yllättää. Mutta siitä lisää toiste. Sane kera avecin laskeutui Norjan maaperälle noin kello 12 paikallista aikaa pidennettyä viikonloppua Osloon viettämään. Perjantai aamuna taivalsin läpi sateisen harmaan Gjøvikin (siis 500m asunnoltani rautatieasemalle) ja hyppäsin junaan matkatakseni, minnepä muuallekaan kuin Osloon. Harmikseni suuntavaistoni ei toiminut ja junaan päästyäni istahdin matkaama...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kotona

Olen ollut kotona nyt kaksi viikkoa ja yhden päivän. Kaikenlaista puuhaa ja ihmistä on näihin päiviin mahtunut. Töihinkin olen jo palannut. On ihanaa olla taas Suomessa, ihanaa olla niiden ystävien kansssa joita en nähnyt kahteen kuukauteen. Ja vaikka Thaimaassa tuntui etten ikävöinyt ketään niin kyllä ikävöin en vain tajunnut sitä. Erityisen onnellinen olen Sanen ja Viivin kanssa, he ovat tehneet paluustani kivuttomamman. Ja järjestäneet minulle ohjelmaa arkeen paluun helpottamiseksi. Hakivatpa neidot minut lentokentältäkin ja kuskasivat saman tien turkkiin käärityn reissulaisen syömään ylläri kakkua ja vaihtamaan uusimat juorut. Näin ihanan talviselta täällä näytti paluuni jälkeisenä päivänä. Kotiin palasin monta kokemusta ja monta uutta ihmistä rikkaampana. Kuitenkin pala minusta jäi sinne, niin paljon reissustani pidin. Tunnen pientä haikkeutta muistellessani reissua, paluusta on kovin vähän aikaa ja silti reissuni alkaa tuntua jo kaukaiselta muistolta. Vaikka toki olen il...
Lähetä kommentti
Lue lisää