Neljä viikkoa on hujahtanut hurjan nopeasti. Neljään viikkoon on mahtunut jos jonkinlaista tapahtumaa ja tuttavaa. Neljässä viikossa olen tavannut kourallisen uusia ihmisiä ja vieraillut varmaan 10 eripaikassa, viettänyt yöni bungalowissa yliopiston tiluksilla, lifatannut munkin kyytiin, hikoillut varmaan litran ja saanut hyttysen puremia enemmän kuin tarpeeksi. On siis ollut huiketa viikonloppureissuja, uusia ihmisiä ja kokemuksia.
Kaikki täällä ovat oikeasti huipputyyppejä, ja viihdyn todella hyvin vaikka meillä on erillaiset lähtökohdat, kielet ja kulttuurit siitä huolimatta olemme muodostaneet ystävyyssuhteita niin paikallisten tyyppien kuin muidenkin vaapehtoisten kanssa. Viikonloput ovat hullunhauskoja aktiivipljäyksiä, viikonloppusin kulttuurit kohtaavat, me opimme toisiltamme, keskutelemme pöhköjä ja näemme uusia asioita, ennenkaikkea kuitenkin pidämme hauskaa.
Arkielo puolestaan aktiivisten viikonloppujen vastapainoksi on hyvin rauhallista ja verkkaisaa silloin tällöin töiden jälkeen yllättää jopa tylsä hetki kun "kotona" ei aina kauheasti ole puhaa ja lähellä ei ole oikein mitään. Tylsän hetken sattuessa kaipaan sukankutimia tai jotain mutta aktvitteettia, minä kun en lähtiessäni ajatellut tarvitsevani mitään ajanvietettä. Onneksi kuitenkin on tabletti ja teini-ikäinen poika joka silloin tällöin kaipaa apua läksyissä. Voin kertoa että 9lk. avaruustiede englanniksi on pala purtavaksi, hyvä kun termejä tietää edes suomeksi saati sitten englanniksi, toisaalta onpahan taas vähän enemmän tietoa tässäkin pääkopassa. :)
Kaikenkaikkiaan täällä on siis mennyt oikein hyvin ja niin kuin jo totesin viihdyn mainiosti. Jos lukuun ei oteta hyttysiä jotka todella kiusaavat, puhumattakaan hämähäkistä joka viikon verran maijaili huoneessani kun en hämähäkki pelkoni vuoksi uskaltanut tehdä sille mitään. Tosin tämä yksilö taisi pelätä minua enemmän kuin minä sitä, ja hän kuitekin kohtasi loppunsa kun urhea kollegani Jam hänet nitisti. Muutaman torankankin olen kohdannut, mutta ne eivät häiritse minua niin kauan kunhan pysyvät poissa huoneestani. Ikävä kotiin ei ole, tällä hetkellä Suomesta kaipailen lähinnä kaurapuuroa ja ruisleipää. Että niitä jos saisin postissa olisin oikein onnellinen, täkäläinen aamupala kulttuuri kun on hyvin erinlainen kuin meillä ja alkaa kieltämättä jo hiukan tympiä.
Eli Thaimaan auringon alla edelleen kaikki hyvin, nautin täällä olostani ja olen jo tullut siihen lopputulokseen että takaisin on päästävä joskus lähitulevaisuudessa. Onneksi kuitenkin aikaa on jäljellä vielä 5viikkoa eikä lähitulevaisuudessakaan palaaminen tarkoita sitä että olisin heti Suomeen päästyäni ryntäämässä tänne takaisin.
Kommentit
Lähetä kommentti