Tarinan alku

Jotta ymmärtäisi tätä tarinaa pitää aloittaa aivan alusta, ja alulla tarkoitan viime syksyä.

Viime syksynä elämäni muuttui, sillä erosin. Kuulostaa kliseiseltä, ja sitä se onkin. Kuitenkaan jos tuota eroa ei olisi ollut ei olisi myöskään tätä blogia.

Takaisin eroon. Olin seurustellut lähes neljä vuotta, haaveileen perheestä, yhteisestä (omasta) kodista, jokin kuitenkin tuntui suhteessa mättävän,  tunnnuin olevani unelmieni kanssa yksin. Otin asian puheeksi ja yhdessä tuumasimme haluavamme eri asioista elämältä ja erosimme. Eron jälkeen alkoi pohdinta mitäs nyt?
Olen "villi ja vapaa" mitä teen? Aloin pohtimaan matkailua. Juuri nimenomaisella hetkellä se ei ollut mahdollista, sillä minulla oli vielä vuodeksi töitä.
Tuli talvi ja tuli kevät, enkä juuri ajatellut asiaa. Tuli kesä ja tuli mies. Kesä jatkui mies meni. Ja se sai minut herämään. Koko talven, kevään ja vielä vähän kesästäkin olin keskittynyt elämään ja unohtanut elää. Olin unohtanut haaveeni ja keskittynyt vain arkeen, olin unohtanut unelmoida.

Kesä lähestyy loppuaan ja syksy häämöttää nurkan takana, töitä on vielä lokakuuhun asti mutta mitä sitten. Aloin miettimään elämääni, mihin se on menossa ja mitä haluan tehdä. Opiskellu paikkaa en ollut keväällä hakiessani saanut ja tuntui siltä että elämä junnaa paikallaan. Keskustelin asiasta erään ystäväni kanssa ja hän ehdotti au pairiksi lähtemistä. Tutkailin vaihtoehtoja, mutta ajattelin etten ehkä kuitenkaan olisi valmis lähtemään niin pitkäksi aikaa, täällä on kumminkin vanhat isovanhempani joista haluan pitää huolta. Tutkiessani vaihtoehtoja törmäsin vapaaehtoistyöhön. Suhteellisen turvallinen tapa lähteä maailmalle ja tehdä samalla jotain yleishyödyllistä. Mietin vaihtoehtoja, Eurooppa ei innostanut, Afrikassa jyllää ebola. Tiesin, että Amerikkaan en halua ja suurimpaan osaan pakoista ei edes kielitaitoni olisi riittänyt  kun vaatimuksena oli espanja. Jäljelle jäi siis Aasia.

Aasiasta matkakohteeksi valikoitui Thaimaa, olinhan jo miettinyt aikasemmin mahdollisen reppureissun tekemistä Thaimaahan. Tein hakemuksen 31.7 ja 6.8 sain sähköpostia alliansilta. Kädet täristen ja jalat hyytelöna avasin sähköpostiviestin joka ilmoitti että olen sijoittunut haluaamaani maahan ja projektiin. Olin ystäväni luona kyllässä, ensi reaktioni oli O MY GOD MÄ PÄÄSIN! Oli pakko istua alas. Mielen valtasi mieletön tunne näin ne unelmat toteutuvat.

Lähtöni on nyt siis varmistunut, minut hyväksyttiin tekemään vapaaehtoistyötä 1.11-31.12 Thaimaahan Songkhlaan Hat Yain metropoli alueelle. Nyt alkavat kiivat matkajärjestelyt, paljon on muistettavaa ja selviteltävää. Viisumi hankittava ja rokotukset otettava. Olen innostunut ja toisaalta jännittynyt edessä on hyppy tuntemattomaan, yksin vieraaseen maahaan ja kulttuuriin. Tämä blogi kulkee matkassa mukana, tämä olkoon henkireikä minulle ja niille läheisille jotka kuulumisiani haluavat tietää. Tämä blogi kulkee matkassa mukana varmasti ennen reissua, reissun aikana ja ehkä vielä reissun jälkeenkin.