En ole jaksanut kirjoittaa hetkeen. Päiväni ovat parin viikon aikana toistaneet samaa kavaa. Töihin, töiden jälkeen johonkin harrastukseen, kaverille tai äidille. Ilalla kotiin ja nukkumaan. Mitään ylimääräistä ei ole jaksanut tehdä.Välillä pimeys ja harmaus on meinannut vetää mielenkin synkäksi ja fiilikseen väsyneeksi. Ja niille jotka ihmettellevät, kyllä niin voi tapahtua kuukaudessa kun täyslastillinen auringon paistetta ja päivän valoa vaihtuu pimeisiin pakkas ja loska säihin reilussa vuorokaudessa. Siirtymäaikaa ei juuri ollut.
Eilen heräsin viideltä ollakseni klo 6 avaamassa päiväkotia, vaikka väsyttikin (väsyttää edelleen) teki mieli liikkua tansahdellen eteenpäin. Suurin tekijä mielen muutokseeni lienee täyskäännöksen tehnyt säätila. Vielä viimeviikolla lunta tuprutti sisään ovista ja ikkuinoista, mutta yhtäkkiä luonto päätti että nyt tulee kevät. Aurinko paistoi ja vesi tippui räystäistä. Moinen on hassu ilmiö helmikuussa ja sekös vasta piristikin.
Vaikka säätila saakin mielen pirteäksi on suurempi syy asioiden eteneminen. Jo aikaisemmin täällä blogissa pohdiskelin muuttamista Turkuun, nyt kuitenkin asiaa vielä enemmän pyöriteltyäni olen todella päättänyt tehdä sen.Pienen hetken kyseenalaistin suunitelmaa kohtaamani vastarinnan vuoski. Nyt kuiten olen jo "salaa" katsellut asuntojakin, saanut siunaksen (ja innostuksen) äidiltä muutolleni. Lupasi jopa tulla auttamaan muutossa ja vierailla luonani usein viikonloppuisin.
Elämä tuntuu keveämmältä, pääsen pois mummolasta, ihan oikeasti, ja toivottavasti vielä tänä keväänä. Vaikka mummolassa onkin omalla tavallaan mukava asua, ei se silti ole helppoa. Asuinkumppaneinani ovat jörö vaari, ja hiukan jo muistamaton ja sairas mummo. Kun yhtälöön lisätään nollasta sataan sekunnissa kiihtyvä luonteeni ja taipumus aamuäreyteen ei järjestely ole paras mahdollinen. Halpaa se on ja paikka on aina ollut minulle kuin koti, mutta pois on vaan päästävä tai pilaan suhteeni isovanheempiini (alan jo kokea ärsytystä) haluan edelleen suhtauta heihin rakkaina ihmisinä enkä ihmisinä jotka nostavat sykettä ärsyttävillä kysymyksillään ja jankkauksillaan (juu perus mummo ja vaari meininkiä, mutta mun mitta sietää moista vain pienissä määrissä)
Kuluneella viikolla olen elänyt perjantaissa jo kahdesti, ja joka kerta pettynyt kun se ei ollutkaan vielä. Onneksi huomenna on oikeasti perjantai ja edessä on pitkä viikonloppu, sillä lomailen maanantain ja tiistain. Aion viettää ystävänpäivää ihanien ihmisten kanssa, muttaa kimpsuni ja itseni viikoksi äidin asuntoa vahtimaan. Vielä kerran, ihanaa että huomenna on perjantai.
Eilen heräsin viideltä ollakseni klo 6 avaamassa päiväkotia, vaikka väsyttikin (väsyttää edelleen) teki mieli liikkua tansahdellen eteenpäin. Suurin tekijä mielen muutokseeni lienee täyskäännöksen tehnyt säätila. Vielä viimeviikolla lunta tuprutti sisään ovista ja ikkuinoista, mutta yhtäkkiä luonto päätti että nyt tulee kevät. Aurinko paistoi ja vesi tippui räystäistä. Moinen on hassu ilmiö helmikuussa ja sekös vasta piristikin.
(Tälläinen löytyy mun toivottavasti tulevasta kotikaupungista)
Elämä tuntuu keveämmältä, pääsen pois mummolasta, ihan oikeasti, ja toivottavasti vielä tänä keväänä. Vaikka mummolassa onkin omalla tavallaan mukava asua, ei se silti ole helppoa. Asuinkumppaneinani ovat jörö vaari, ja hiukan jo muistamaton ja sairas mummo. Kun yhtälöön lisätään nollasta sataan sekunnissa kiihtyvä luonteeni ja taipumus aamuäreyteen ei järjestely ole paras mahdollinen. Halpaa se on ja paikka on aina ollut minulle kuin koti, mutta pois on vaan päästävä tai pilaan suhteeni isovanheempiini (alan jo kokea ärsytystä) haluan edelleen suhtauta heihin rakkaina ihmisinä enkä ihmisinä jotka nostavat sykettä ärsyttävillä kysymyksillään ja jankkauksillaan (juu perus mummo ja vaari meininkiä, mutta mun mitta sietää moista vain pienissä määrissä)
Kuluneella viikolla olen elänyt perjantaissa jo kahdesti, ja joka kerta pettynyt kun se ei ollutkaan vielä. Onneksi huomenna on oikeasti perjantai ja edessä on pitkä viikonloppu, sillä lomailen maanantain ja tiistain. Aion viettää ystävänpäivää ihanien ihmisten kanssa, muttaa kimpsuni ja itseni viikoksi äidin asuntoa vahtimaan. Vielä kerran, ihanaa että huomenna on perjantai.
Kommentit
Lähetä kommentti