Kuluneella viikolla olen rehellisesti sanoen ollut laiska, enkä ole jaksanut kirjoittaa Koh bulonin reissusta. Lupaan kuitenkin tehdä sen ensikerralla.
Aikani täällä Thaimaassa alkaa olla lopuillaan, projektini loppuu 31.1 ja kotiinlähtökin 6.1 häämöttää jo aivan nurkan takana. Ennen sitä ajattelin puhua hiukan siitä mitä vielä on edessä Thaimaassa ja mitä tapahtuu kun palaan Suomeen.
Ennen kuin heittän hellät jäähyväiset Thaimalle ja kaikille ihanille ihmisille joita olen matkallani tavannut on suunnitelmissa yhteinen joulu ja uusivuosi. Ja onpa tiedossa vielä hiukan reissaamistakin. Joulun jälkeen nimittäin on suuntana Langkawi eli pikavisiitti naapuriin Malesiaan ja 1.1 hyppään junaan täällä Thaimaassa ja suunnistan Prachuap Khiri Kanin hiljaiseen merenranta kaupunkiin.
Kun Prachuap on koettu ja kenties vietetty päivä Bangokissa on aika lähteä kotiin. Kotiinlähden reppu täynnä roinaa ja taskut täynnä kokemuksia. Matkailessa uusien kokemusten lisäksi on pakko kurkistella hiukan myös omaa itseään, tapojaan, ja kykyä toimia erilaisissa tilanteissa. Itsetutkiskelun lomassa olen pohdiskellut hiukan myös tulevaa.
Jo lähtiessäni tiesin että takaisin tullessani haluan muutoksia elämääni. Ja olenkin päättäynt vaihtaa hiukan maisemaa. Olen 22 ja asunut samassa kaupungissa koko elämäni. Paikka on rakas ja teinivuosien kiihko inho ja halu paeta on muuttunut syväksi kiintymykseksi. Hyvinkäällä on aina paikka sydämessäni. Eikä varmasti jää unholaan edes muuton jälkeen. Syitä palta on monia.
Muutto muualle on kuitenkin muhinut mielessä jo kauan ennen Thaimaan reissua. Pohdiskeltuani asiaa matkani aikana olen vain saanut varmuuden touteuttaa haaveeni. Suunnitelmani (jos tilanne ei kauheasti lähtöni jälkeen ole muuttunut) on tehdä vielä yksi lyhyt sijaisuus vanhassa työpaikassani ja samalla etsiä asuntoa ja työpaikkaa Turusta. Ja osa tutuista varmaan huomasikin, että asunto on jo etsinnässä ja ensimmäinen askel kohti suunnitelman toteuttamista on tehty. Siispä jos tähdet osuvat kohdalleen ja kaikki menee niikuin toivon olen huhtikuussa täysipäiväinen Turkulainen.
Syitä muutoksen tarpelle ja kaupungin valinalle voisin luetella vaikka kuinka paljon. Sanottakoon nyt kuitenkin, että suurin ja painavin syy on minä itse. Uskon vahvasti että Turulla on jotain annettavaa minulle tulevaisuudessa, onko se sitten opiskelupaikka tai maailman ihanin asunto, en voi tietää. Tiedän ja tunnen että aika muutokselle on nyt kypsä.
Aikani täällä Thaimaassa alkaa olla lopuillaan, projektini loppuu 31.1 ja kotiinlähtökin 6.1 häämöttää jo aivan nurkan takana. Ennen sitä ajattelin puhua hiukan siitä mitä vielä on edessä Thaimaassa ja mitä tapahtuu kun palaan Suomeen.
Ennen kuin heittän hellät jäähyväiset Thaimalle ja kaikille ihanille ihmisille joita olen matkallani tavannut on suunnitelmissa yhteinen joulu ja uusivuosi. Ja onpa tiedossa vielä hiukan reissaamistakin. Joulun jälkeen nimittäin on suuntana Langkawi eli pikavisiitti naapuriin Malesiaan ja 1.1 hyppään junaan täällä Thaimaassa ja suunnistan Prachuap Khiri Kanin hiljaiseen merenranta kaupunkiin.
Kun Prachuap on koettu ja kenties vietetty päivä Bangokissa on aika lähteä kotiin. Kotiinlähden reppu täynnä roinaa ja taskut täynnä kokemuksia. Matkailessa uusien kokemusten lisäksi on pakko kurkistella hiukan myös omaa itseään, tapojaan, ja kykyä toimia erilaisissa tilanteissa. Itsetutkiskelun lomassa olen pohdiskellut hiukan myös tulevaa.
Jo lähtiessäni tiesin että takaisin tullessani haluan muutoksia elämääni. Ja olenkin päättäynt vaihtaa hiukan maisemaa. Olen 22 ja asunut samassa kaupungissa koko elämäni. Paikka on rakas ja teinivuosien kiihko inho ja halu paeta on muuttunut syväksi kiintymykseksi. Hyvinkäällä on aina paikka sydämessäni. Eikä varmasti jää unholaan edes muuton jälkeen. Syitä palta on monia.
Muutto muualle on kuitenkin muhinut mielessä jo kauan ennen Thaimaan reissua. Pohdiskeltuani asiaa matkani aikana olen vain saanut varmuuden touteuttaa haaveeni. Suunnitelmani (jos tilanne ei kauheasti lähtöni jälkeen ole muuttunut) on tehdä vielä yksi lyhyt sijaisuus vanhassa työpaikassani ja samalla etsiä asuntoa ja työpaikkaa Turusta. Ja osa tutuista varmaan huomasikin, että asunto on jo etsinnässä ja ensimmäinen askel kohti suunnitelman toteuttamista on tehty. Siispä jos tähdet osuvat kohdalleen ja kaikki menee niikuin toivon olen huhtikuussa täysipäiväinen Turkulainen.
Syitä muutoksen tarpelle ja kaupungin valinalle voisin luetella vaikka kuinka paljon. Sanottakoon nyt kuitenkin, että suurin ja painavin syy on minä itse. Uskon vahvasti että Turulla on jotain annettavaa minulle tulevaisuudessa, onko se sitten opiskelupaikka tai maailman ihanin asunto, en voi tietää. Tiedän ja tunnen että aika muutokselle on nyt kypsä.
Kommentit
Lähetä kommentti