Se millaisia olemme ja millaisia meistä kasvaa on monen tekijän summa. Moni asia taas riippuu siitä millaisia olemme, kuten millaista työtä päädymme tekemään, mistä haaveilemme ja mitä ylipäätään haluamme elämällämme tehdä. Osalla meistä on hyvin tiedossa elämämme suunta ja osa ei tiedä vielä kolmekymppisenäkään.
Jos ystäviltäni pyytää kuvailua minusta vastaukseksi saa tödennäköisesti jotain tämän suuntaista; kiltti, tunteileva, järkevä. Tai riippuu tieysti keltä kysyy esim. pisimpään ystävistäni minut tuntenut Sane kuvailee minua näin: tempperamenttinen, huolehtiva ja kiireinen.
Minä olen aina lukeutunut niihiin ihmisiin joilla on ollut hyvin selvillä elämän suunta ja jo varhain tiesin mitä haluan tehdä työkseni ja että jo nuorena haluaisin perheen, omakotitalon ja aviomiehen.
Viimeaikoina olen kuitenkin pohtinut paljon näitä asioita. Lapsuuteni ja koko nuoruusikäni unelma-ammatti sairaanhoitaja ei välttämättä olekaan minulle se oikea. Ja ehkä sitä omakotitaloa, aviomiestä ja neljää kiljuvaa kakaraa tarvitsekaan olla ennen kolmekymmentä. Kyseessä ei ole myöhään alkanut kapina vaihe tai murrosikä. Näen vain asioita uudella tavalla.
Osa minusta on edelleen sitä mieltä että kaikki asiat pitää tehdä nuorena. Osa kuitenkin sanoo että ei ole kiire ja elä nyt nuoruuttasi, matkustele, hulluttele ja elä elämääsi rohkeasti vailla sitoumuksia.
Ensimmäistä kertaa elämässäni tulevaisuus on oikeasti avoin, mitä teen ja missä olen 3kk päästä, en tiedä yhtään. Se ole nuori puoleni minussa sanoo kerää rahaa lähde matkalle ja se ole järkevä ja ikäistäsi vanhempi sanoo säästä rahaa, mieti järkevää asumisratkaisua ja tee töitä, etsi samalla se mies.
En stressaa tilanetta, vaikka välillä tuntuu että olis helmompi kun pohdintoihin tarjottaisiin vastaukset hopeatarjottimella. Vaikka eihän kukaan voi oikeasti antaa vastausta minun elämäni kysymyksiin. Apua ja neuvoja voi kyllä saada, mutta loppupeleissä kysymykset selvinnevät vain pohtimalla.
Jos ystäviltäni pyytää kuvailua minusta vastaukseksi saa tödennäköisesti jotain tämän suuntaista; kiltti, tunteileva, järkevä. Tai riippuu tieysti keltä kysyy esim. pisimpään ystävistäni minut tuntenut Sane kuvailee minua näin: tempperamenttinen, huolehtiva ja kiireinen.
Minä olen aina lukeutunut niihiin ihmisiin joilla on ollut hyvin selvillä elämän suunta ja jo varhain tiesin mitä haluan tehdä työkseni ja että jo nuorena haluaisin perheen, omakotitalon ja aviomiehen.
Viimeaikoina olen kuitenkin pohtinut paljon näitä asioita. Lapsuuteni ja koko nuoruusikäni unelma-ammatti sairaanhoitaja ei välttämättä olekaan minulle se oikea. Ja ehkä sitä omakotitaloa, aviomiestä ja neljää kiljuvaa kakaraa tarvitsekaan olla ennen kolmekymmentä. Kyseessä ei ole myöhään alkanut kapina vaihe tai murrosikä. Näen vain asioita uudella tavalla.
Osa minusta on edelleen sitä mieltä että kaikki asiat pitää tehdä nuorena. Osa kuitenkin sanoo että ei ole kiire ja elä nyt nuoruuttasi, matkustele, hulluttele ja elä elämääsi rohkeasti vailla sitoumuksia.
Ensimmäistä kertaa elämässäni tulevaisuus on oikeasti avoin, mitä teen ja missä olen 3kk päästä, en tiedä yhtään. Se ole nuori puoleni minussa sanoo kerää rahaa lähde matkalle ja se ole järkevä ja ikäistäsi vanhempi sanoo säästä rahaa, mieti järkevää asumisratkaisua ja tee töitä, etsi samalla se mies.
En stressaa tilanetta, vaikka välillä tuntuu että olis helmompi kun pohdintoihin tarjottaisiin vastaukset hopeatarjottimella. Vaikka eihän kukaan voi oikeasti antaa vastausta minun elämäni kysymyksiin. Apua ja neuvoja voi kyllä saada, mutta loppupeleissä kysymykset selvinnevät vain pohtimalla.
Kommentit
Lähetä kommentti