Siirry pääsisältöön

Koh bulon+Langkawi

Vihdoin ja viimein saan aikaiseksi kirjoittaa tämän. Päätin yhdistää Koh Bulonin reissu kertomuksen myös pikavisiittimme Malesiassa Langkawin saarella. Kirjoittelen tätä postausta seuraavaa reissuun lähtöä odotellessani istuessani Hat Yain rautatieaseman lattialla. Kello 16.23 ( jos juna oikeasti saapuu aikataulussaan voitte piirtää rastin peräseinään, niin harvinaista se on) hyppään junaan ja matkustan Prachuap Khiri Khanin pikkukaupunkiin. Prachuap Khiri Khanista ja sinne matkailusta lisää myöhemmin. Nyt takaisin alkuperäiseen aiheeseen.

Koh Bulon

Tämä pikkuinen saari sijaitsee Thaimaan länsipuolella lähellä suosittua Koh Lipen saarta. Koh Bulonille on helppo matkustaa Hat Yaista. Ensin matkailimme minibussilla Pakbaraan ja sieltä jatkoimme matkaa veneellä kohti Koh Bulonia. Kaiken kaikkiaan matkaamiseen aikaa kului n. 3 tuntia.

Koh bulon oli juuri sellainen kun Sarahin opaskirja ja intenertin matkakertomukset lupailivatkin. Pieni ja kaunis saari vain 45min venematkan päästä mantereesta. Koh bulon on rentoutumista kaipaavan reppureissaajan taivas.  Saari on pienempi, hiljaisempi ja halvempi kuin lähellä sijaitseva Koh lipe, Koh phi phin turistirysästä puhumattakaan.
Bungalowimme terasilla oli mukava istua.

Koh bulon oli oiva paikka lomallemme, neljän päivän aikana saimme rentoutua täysin. Koh bulonilla kun ei tarvitse juosta nähtävyyksien perässä ja parasta ajanvietettä saarella on snorklaaminen ja rentoutuminen esim. hieronnan ja hyvän ruoan nauttimisen muodossa. Vaikka itse en merenelävistä niin kauheasti piittaakaan sanovat monet että Koh Bulonilla saa taivaallisia mereneläviä. Eikä ihme, sillä kaikki merestä saarelle tuleva ruoka on saaren omien kalastajien lähivesistä hankkimaa. Saaren lähivesistöjen moninaiseen elämään emme tutustuneet syömisen muodossa juuri lainkaan. Merenelävien syömisen sijaan keskityimme niiden katseluun kirkkaissa rantavesissä snorklaillen.

Rannoilla kelpasi tallustella ja vesissä snorklailla.

Aikataulumme Koh bulonilla oli lähes joka päivä seuraavanlainen. Noin kello 10.30-11 heräilimme hiljalleen ja suuntasimme aamiaiselle Bunglowimme omistajien pitämään ravintolaan. Aamiaiseksi nautimme yleensä kupit teetä ja pannukakun hedelmillä (banaani tai ananas) tai vaihtoehtoisesti munakkaan kasviksilla ja juustolla. Aamiaisen jälkeen päivä oli jo melkein puolessa ja vaihdoimme bikinit päälle ja nappasimme bunglowistamme mukaan saarelta vuokraamamme snorklaus välineet. Päivät illalisaikaan asti kuluivatkin lähinnä snorklailen ja huonon sään sattuessa kirjaa lukien. Ilalliselle suuntasimme yleensä seitsemän ja kahdeksan välillä. Yhtä iltaa lukuunottamatta söimme ilallisemme samassa paikassa kuin aamiaisen. Paikan aamistarjonta oli ihanaa ja illalisen "alacarte" annokset olivat loistokkaita. Olin kasvisyöjän taivaassa saadessani lähes joka ilta jotain ihanaa kasvisruokaa, keiton tai esim. paistettujen nuudelien kera.

Vaikka saarella ei tekemistä ja nähtävää mitenkään  liiallisuuksin asti ollut, olisi siellä viihtynyt vähän pidempäänkin. Saarelta lähtiessä oli tunnelma hiukan haikea. Saari ei jäänyt mieleen ainoastaan upeista hiekkarannoista ja kirkkaista vesistä, sillä oman osansa lähtemättömään vaikutukseen tekivät ihmiset niin turistit kuin paikallisetkin. Tapasimme monia turisteja jotka tulevat saarelle samoihin aikoihin joka vuosi. Auliisti he jakoivat matkertomuksiaan ja kokemuksiaan saarelta, osalla oli tarinoita kerrottavanaan jopa kymmenien vuosien ajalta.

Lämpimän vastaanoton saimme myös pienessä paikallisten pyörittämässä coconutissa. On helppo nähdä paikka kun kuvittelee mielessään kaikki hippikliseet. Coconutissa soi Bob Marley yötä päivää ja rastapäiset paidattomat hipivät chillailivat ympäriinsä tarjoilemassa virvokkeita. Pysähtyivätpä välillä pelailemaan kansamme torni peliä tai keskustelemaan siitä kuinka tällä saarella on vapaus elää ja olla niin kuin tahtoo.


Kaiken kaikkiaan siis huippu kokemus tämäkin ja Sarahkin oli mitä loistavin matkakumppani.

LangkawiMalesia
Langkawi on suurehko saari Thaimaan länsipuolella, kuitenkin Malesian mailla vaikka saaren lähin mantere onkin Satunin maakunnassa Thaimaan puolella.
Vierailumme Langkawilla kesti vain yhden yön, matkan perimmäinen syyhän oli ns. viisumiturismi, viettämällä yhden yön Maleasianpuolella sain Thaimaahan palatessani 15 lisäpäivää viisumiini ilman sen kummempia kommervenkkejä.

Yllättävän paljon aktiviteetteja ja nähtävää saa mahdutettua yhden yön reissuun. Tämä reissu oli täysi vastakohta Koh Bolunin rentoutumiselle. Vaikka hauska reissu tämäkin.

Reissumme alkoi lennokkaasti kun saavuttuamme otimme taksin satamasta guesthouseen, saamamme taksi vaan ei meinannut lähteä liikkeelle ollenkaan. Rennosti kuljetamme sitten kehoitti meitä pysymään taksissa ja kohta olikin 3 miestä taksia työstämässä kun me istuimme kyydissä. Lopulta taksimme lähti liikkeelle ja pääsimme turvallisesti guesthousillemme. Siitä se aktiviisuus sitten alkoikin, jätimme ylimääräiset tavaramme guesthousiin vuokrasimme skootterin ja lähdimme katsastamaan saaren nähtävyyksiä. Da hyppäsi ohjaksiin ja minä toimtin kartan lukijan virkaa.

Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui cable car ja oriental village söpöine pikku putiikkeineen. Tämä kohde oli kyllä varsinainen turistirysä, tosin ei syyttä. Cable carin kyytiin pääsemisestä saimme pulittaa 35rinkittiä eli melkein yhdeksän euroa (huh, huh). Thaimaan hintatasoon tottuneena ajelu maksu tuntui omaisuudelta (miten ikinä selviän taas Suomen hinnoista?) Cable car (sky cab) kiikutti meidät korkealle vuorelle josta näkymät olivat huikeat. Ylhäältä saattoi havaita lähellä kohoavat jylhät vuorenhuiput, pitkät kaistaleet turkoosia merta ja Langkawin naapurisaaret.

Sky cabin jälkeen hyppäsimme jälkeen uljaan ajokkimme selkään minä jälleen kartanlukijana toimien ja suuntasimme blacksand beachille mustaa hiekkaa ihmettelemään.

Kun mustan hiekan olemassaolo oli nähty ja todistettu päätimme että on illallisen aika. Kysyimme paikallisilta neuvoa illaspaikasta. Meille suositeltiin sataman lähelle ajelemista, siellä olisi monta paikkaa mistä valita. Jatkoimme siis jälleen matkaa, tällä kertaa kartan lukija oli hiukan lost ja päädyimme kyllä satman lähelle, emme vain ihan sinne mihin olin ajatellut.  Puolustuksekseni on sanottava, että kartta oli todella huono. Onni kuitenkin sillä jos emme olisi "eksyneet" emme olisi myöskään löytäneet paikallista markkinapaikkaa. Ilallisemme söimme siis markkinoilla menoa ja melskettä ihmetellen. Jonkun aikaa markkinoilla kuljeskeltuamme päätimme alkaa suunnata takaisin "kotiin" ja nukkumaan.

Paikallisilta jälleen ohjeita kysyttyämme lähdimme ajamaan takaisin kohti majapaikkaame butterfly guesthousea. Matka oli hiukan pidempi kuin ajatellimme sillä kartanlukija oli taas vähän lost (edelleen surkea kartta), ikäväksemme pikkuinen majapaikkamme kun ei kartassa näkynyt eikä kukaan paikallinenkaan oikein tuntunut tietävän sen sijaintia. Hetken aikaa edestakaisin ajateltuamme ja parit neuvot kysyttyämme bongasimme tutun risteyksen ja löysimme kuin löysimmekin oikean osoitteen.

Ravitsevan aamiaisen jälkeen kittiimme lämpimästi ihanan guesthousimme ystävällistä henkilökuntaa ja lähdimme patikoimaan kohti Pisangin käsityökeskusta. Noin 2 kilometrin patikoinnin jälkeen ajattelin jälleen itsekseni, että helteessä patikointi on syvältä.

Pisangista mukaan tarttui yksi tuliainen houst familymme äidille teacher Daalle. Shoppailujen jälkeen suuntasimme satamaan. Satamassa ostimme lauttaliput, kulutimme aikaamme ostamalla vielä muutaman viimehetken tuliaisen (yritimme kuluttaa loputkin rahamme siinä kuitenkaan onnistumatta) ja suuntasimme lautalla takaisin Thaimaahan.

Molemista reissuista jäi oiken hyvä fiilis ja uudelleenkin voisin saarilla vierailla, erityisesti Langkawilla olisi vielä paljon nähtävää ja koettavaa kaikkea kun ei saa mahtumaan tiukkaan yhden yön aikatauluun.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikonvaihde

Viikonloppu mennä hujahti taas nopeasti, eikä ihme sillä viikonloppu oli touhua täynnä. Perjantaina pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja pelmahdin töistä suoraan äidin oven taakse. Perjantai ilta sujui mukavasti äidin luona rentoutuen. Launtai olikin sitten varattu Sanelle ja Viiville kokonaan. Herätyskelloni pirisi tai oikeastaan soi heleästi (en voi sietää pirinää aamuisin) aamulla kello kahdeksan ja jo ennen yhdeksää hyppäsin auton rattiin Sanea ja Viiviä noutamaan. Määränpää oli Turun Caribia jossa juhlistimme hyvin myöhässä Viivin synttäreitä. Oli hauskaa kellua päivä lämpimissä altaissa, vaikka jos minulta kysytään olisivat vedet voineet olla vielä lämpimämpiä. Kylmyyteen tottuminen on vielä siinä määrin kesken, että ainoa mielestäni oikeasti lämmin paikka on sauna. Onnekseni kuitenkin kylpylöistä löytyy myös sauna (yllätys, yllätys) Caribialta peräti kaksi, normi ja höyry. Uiskentelun jälkeen olikin ihana päästä lämpimään saunaan istumaan. Kylpylän jälkeen suunnistimme syömään ja ...

Retki Osloon ja noin viikon kuulumiset

Niin on jälleen aika ottanut harppauksen eteenpäin, ja eloa Norjassa takana on hieman reilu kaksi viikkoa. Viime viikolla alkuviikko vierähti työntäyteisissä merkeissä. Töissä ahkeroin lauantaista torstaihin, saadakseni pidennetyn viikonlopun. Töiden jälkeen ei taas kauheasti ole jaksanut sosialisoida vaan olen tyytyväisenä kämpillä tuijotellut netflixiä. Heikkoa vaihto-oppilas toimintaa osaltani kieltämättä, myönnän sen, no jos tällä viikolla... Torstai iltapäivänä kirmasin, kolmen päivän vapailleni hyvillä mielin. Työ on edelleen mukavaa ja paikallisen kotihoidon kiireettömyys jaksaa yllättää. Mutta siitä lisää toiste. Sane kera avecin laskeutui Norjan maaperälle noin kello 12 paikallista aikaa pidennettyä viikonloppua Osloon viettämään. Perjantai aamuna taivalsin läpi sateisen harmaan Gjøvikin (siis 500m asunnoltani rautatieasemalle) ja hyppäsin junaan matkatakseni, minnepä muuallekaan kuin Osloon. Harmikseni suuntavaistoni ei toiminut ja junaan päästyäni istahdin matkaama...

Kotona

Olen ollut kotona nyt kaksi viikkoa ja yhden päivän. Kaikenlaista puuhaa ja ihmistä on näihin päiviin mahtunut. Töihinkin olen jo palannut. On ihanaa olla taas Suomessa, ihanaa olla niiden ystävien kansssa joita en nähnyt kahteen kuukauteen. Ja vaikka Thaimaassa tuntui etten ikävöinyt ketään niin kyllä ikävöin en vain tajunnut sitä. Erityisen onnellinen olen Sanen ja Viivin kanssa, he ovat tehneet paluustani kivuttomamman. Ja järjestäneet minulle ohjelmaa arkeen paluun helpottamiseksi. Hakivatpa neidot minut lentokentältäkin ja kuskasivat saman tien turkkiin käärityn reissulaisen syömään ylläri kakkua ja vaihtamaan uusimat juorut. Näin ihanan talviselta täällä näytti paluuni jälkeisenä päivänä. Kotiin palasin monta kokemusta ja monta uutta ihmistä rikkaampana. Kuitenkin pala minusta jäi sinne, niin paljon reissustani pidin. Tunnen pientä haikkeutta muistellessani reissua, paluusta on kovin vähän aikaa ja silti reissuni alkaa tuntua jo kaukaiselta muistolta. Vaikka toki olen il...