Olen ollut kotona nyt kaksi viikkoa ja yhden päivän. Kaikenlaista puuhaa ja ihmistä on näihin päiviin mahtunut. Töihinkin olen jo palannut.
On ihanaa olla taas Suomessa, ihanaa olla niiden ystävien kansssa joita en nähnyt kahteen kuukauteen. Ja vaikka Thaimaassa tuntui etten ikävöinyt ketään niin kyllä ikävöin en vain tajunnut sitä. Erityisen onnellinen olen Sanen ja Viivin kanssa, he ovat tehneet paluustani kivuttomamman. Ja järjestäneet minulle ohjelmaa arkeen paluun helpottamiseksi. Hakivatpa neidot minut lentokentältäkin ja kuskasivat saman tien turkkiin käärityn reissulaisen syömään ylläri kakkua ja vaihtamaan uusimat juorut.
Kotiin palasin monta kokemusta ja monta uutta ihmistä rikkaampana. Kuitenkin pala minusta jäi sinne, niin paljon reissustani pidin. Tunnen pientä haikkeutta muistellessani reissua, paluusta on kovin vähän aikaa ja silti reissuni alkaa tuntua jo kaukaiselta muistolta. Vaikka toki olen iloinen ollessani taas kotona on se yhtäaikaa myös hieman outoa ja hieman surullista. Surullista että niitä ihmisiä joita Thaimaassa tapasin en tule näkemään pitkään pitkään aikaan, osaa en ehkä enää koskaan.
Paluu on ollut yhtä suuri muutos kuin lähteminenkin niin hassulta kuin se kuulostaakin. On taas palattava arkeen, sen velvollisuuksin ja ruutineihin. Pikkuhiljaa olisi suunnattava ajatuksiaan taas tulevaan, tai lähinnä siihen mitä ja missä aion tehdä kun työni Hyvinkäällä päättyy. Vaikka niinkuin aikaisemmin jo mainitsin onhan minulla ja jokinlainen suunnitelma, nyt täytyy vaan miettiä kuinka sen toteuttaa. Tulevaisuuden avoimuus on yhtäaikaa ihanaa ja pelottavaa.
Kotielämän sujumisesta ja kaikesta mitä mieleeni pälkähtää yritän kirjoitella myös jatkossa. Jäipä pari reissu tarinaakin takataskuun odottamaan, että ne jonain päivänä tänne kirjoittelen. Ja kuka tietää ehkäpä vielä tänne kirjoittelen tarinoita uusista reissuista.
On ihanaa olla taas Suomessa, ihanaa olla niiden ystävien kansssa joita en nähnyt kahteen kuukauteen. Ja vaikka Thaimaassa tuntui etten ikävöinyt ketään niin kyllä ikävöin en vain tajunnut sitä. Erityisen onnellinen olen Sanen ja Viivin kanssa, he ovat tehneet paluustani kivuttomamman. Ja järjestäneet minulle ohjelmaa arkeen paluun helpottamiseksi. Hakivatpa neidot minut lentokentältäkin ja kuskasivat saman tien turkkiin käärityn reissulaisen syömään ylläri kakkua ja vaihtamaan uusimat juorut.
Näin ihanan talviselta täällä näytti paluuni jälkeisenä päivänä.
Kotiin palasin monta kokemusta ja monta uutta ihmistä rikkaampana. Kuitenkin pala minusta jäi sinne, niin paljon reissustani pidin. Tunnen pientä haikkeutta muistellessani reissua, paluusta on kovin vähän aikaa ja silti reissuni alkaa tuntua jo kaukaiselta muistolta. Vaikka toki olen iloinen ollessani taas kotona on se yhtäaikaa myös hieman outoa ja hieman surullista. Surullista että niitä ihmisiä joita Thaimaassa tapasin en tule näkemään pitkään pitkään aikaan, osaa en ehkä enää koskaan.
Paluu on ollut yhtä suuri muutos kuin lähteminenkin niin hassulta kuin se kuulostaakin. On taas palattava arkeen, sen velvollisuuksin ja ruutineihin. Pikkuhiljaa olisi suunnattava ajatuksiaan taas tulevaan, tai lähinnä siihen mitä ja missä aion tehdä kun työni Hyvinkäällä päättyy. Vaikka niinkuin aikaisemmin jo mainitsin onhan minulla ja jokinlainen suunnitelma, nyt täytyy vaan miettiä kuinka sen toteuttaa. Tulevaisuuden avoimuus on yhtäaikaa ihanaa ja pelottavaa.
Kotielämän sujumisesta ja kaikesta mitä mieleeni pälkähtää yritän kirjoitella myös jatkossa. Jäipä pari reissu tarinaakin takataskuun odottamaan, että ne jonain päivänä tänne kirjoittelen. Ja kuka tietää ehkäpä vielä tänne kirjoittelen tarinoita uusista reissuista.
Kommentit
Lähetä kommentti