Siirry pääsisältöön

Sane

Heissulivei vaan kaikille! Viime kerrasta onkin aikaa. Olen viettänyt blogihiljaisuutta jotenkin ei vaan ole ollut fiilistä eikä muka aikaakaan kirjoittaa vaikka olisihan aiheita ollutkin. Hiljaisuus päättyy nyt. Muistin virkistykseksi kerron hiukan itsestäni.
Olen 23-vuotias nykyinen Turkulainen entinen Hyvinkääläinen. Turkuun minut toi toive koulupaikasta ja ihastus kaupunkia kohtaan. Elämä täällä Turussa hymyilee, tykkään opinnoistani, rakastan kaupunkia ja muutenkin tällä hetkellä menee kaikin puolin hyvin.  Mitähän muuta? Siinäpä oli kai tärkeimmät.
Nyt uuden alun kunniaksi esittelen teille yhden elämäni tärkeimmistä henkilöistä. Parhaan ystäväni ja ”sisareni” Sanen eli Saanan.

Tapasimme Saanan kanssa noin 15 vuotta sitten partioharrastuksen parissa. Saanan kanssa olemme vuosien varrella touhanneet vaikka mitä hullua ja järjetöntä. Saana on hyvä ystävä, joka aina jaksaa kuunnella murheitani ja huoliani. Saana on hauska ja herttainen. Saana yleensä hurmaa ihmiset ympärillään valloittavalla persoonallaan. Saana on todella kunnianhimoinen ja pyrkii tekemään kaiken täysillä. Saana on luova hullu ja Saanan kanssa olenkin kokenut hauskimmat hetket ja raastavimmat riidat. Kaiken kaikkiaan Saana on mainio tyyppi, ja elämä ilman Saanan kaltaista ystävää olisi todella ankeaa.

"Sini on korvaamaton ystävä. Vuosien myötä elo ilman Siniä on tullut mahdottomaksi. Sini on hullun hauska ja aina valmis toimintaan. Sini on helposti suostuteltavissa kaikkeen hauskaan, eikä hänen kanssaan ole ikinä tylsää. Sini tuo lämpöä kylmään sydämeeni. Sini on kuin kirkas liekki kynttilässä; pieni, hentoinen ja lämmin.”- Saana


Saana raottaa elämänsä saloja blogissaan jota voi käydä kurkkailemassa tuolla: http://saneshawinsane.blogspot.fi/


Tämän kuva on otettu Saanan mökin saunan terasilla, saunameitsieksi sen silloin nimesimme ja tähän on hyvä lopettaa tämä postaus. 
Ensikertaan!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikonvaihde

Viikonloppu mennä hujahti taas nopeasti, eikä ihme sillä viikonloppu oli touhua täynnä. Perjantaina pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja pelmahdin töistä suoraan äidin oven taakse. Perjantai ilta sujui mukavasti äidin luona rentoutuen. Launtai olikin sitten varattu Sanelle ja Viiville kokonaan. Herätyskelloni pirisi tai oikeastaan soi heleästi (en voi sietää pirinää aamuisin) aamulla kello kahdeksan ja jo ennen yhdeksää hyppäsin auton rattiin Sanea ja Viiviä noutamaan. Määränpää oli Turun Caribia jossa juhlistimme hyvin myöhässä Viivin synttäreitä. Oli hauskaa kellua päivä lämpimissä altaissa, vaikka jos minulta kysytään olisivat vedet voineet olla vielä lämpimämpiä. Kylmyyteen tottuminen on vielä siinä määrin kesken, että ainoa mielestäni oikeasti lämmin paikka on sauna. Onnekseni kuitenkin kylpylöistä löytyy myös sauna (yllätys, yllätys) Caribialta peräti kaksi, normi ja höyry. Uiskentelun jälkeen olikin ihana päästä lämpimään saunaan istumaan. Kylpylän jälkeen suunnistimme syömään ja ...
3 kommenttia
Lue lisää

Retki Osloon ja noin viikon kuulumiset

Niin on jälleen aika ottanut harppauksen eteenpäin, ja eloa Norjassa takana on hieman reilu kaksi viikkoa. Viime viikolla alkuviikko vierähti työntäyteisissä merkeissä. Töissä ahkeroin lauantaista torstaihin, saadakseni pidennetyn viikonlopun. Töiden jälkeen ei taas kauheasti ole jaksanut sosialisoida vaan olen tyytyväisenä kämpillä tuijotellut netflixiä. Heikkoa vaihto-oppilas toimintaa osaltani kieltämättä, myönnän sen, no jos tällä viikolla... Torstai iltapäivänä kirmasin, kolmen päivän vapailleni hyvillä mielin. Työ on edelleen mukavaa ja paikallisen kotihoidon kiireettömyys jaksaa yllättää. Mutta siitä lisää toiste. Sane kera avecin laskeutui Norjan maaperälle noin kello 12 paikallista aikaa pidennettyä viikonloppua Osloon viettämään. Perjantai aamuna taivalsin läpi sateisen harmaan Gjøvikin (siis 500m asunnoltani rautatieasemalle) ja hyppäsin junaan matkatakseni, minnepä muuallekaan kuin Osloon. Harmikseni suuntavaistoni ei toiminut ja junaan päästyäni istahdin matkaama...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kotona

Olen ollut kotona nyt kaksi viikkoa ja yhden päivän. Kaikenlaista puuhaa ja ihmistä on näihin päiviin mahtunut. Töihinkin olen jo palannut. On ihanaa olla taas Suomessa, ihanaa olla niiden ystävien kansssa joita en nähnyt kahteen kuukauteen. Ja vaikka Thaimaassa tuntui etten ikävöinyt ketään niin kyllä ikävöin en vain tajunnut sitä. Erityisen onnellinen olen Sanen ja Viivin kanssa, he ovat tehneet paluustani kivuttomamman. Ja järjestäneet minulle ohjelmaa arkeen paluun helpottamiseksi. Hakivatpa neidot minut lentokentältäkin ja kuskasivat saman tien turkkiin käärityn reissulaisen syömään ylläri kakkua ja vaihtamaan uusimat juorut. Näin ihanan talviselta täällä näytti paluuni jälkeisenä päivänä. Kotiin palasin monta kokemusta ja monta uutta ihmistä rikkaampana. Kuitenkin pala minusta jäi sinne, niin paljon reissustani pidin. Tunnen pientä haikkeutta muistellessani reissua, paluusta on kovin vähän aikaa ja silti reissuni alkaa tuntua jo kaukaiselta muistolta. Vaikka toki olen il...
Lähetä kommentti
Lue lisää