Lespin matkassa

Viikko on kulunut todella hitaasti, joulu kolkuttelee jo aivan oven takana ja päivät tuntuvat vain matelevan eteenpäin. Vielä kaksi työpäivää pitäisi jaksaa, ja sitten voisi alkaa kääntää ajatuksiaan joulun viettoon. Tänään päätin palata noin vuoden takaisiin tunnelmiin ja kirjoitella junailu kokemuksistani Thaimaassa. Junailu Thaimaassa on melko värikästä, ja ennen kaikkea kärsivällisyyttä ja aikaa vaativaa hommaa. Vajaa vuosi sitten päätin taittaa matkani Hat Yaista Prachuap Khiri Khaniin ja sepäs vasta olikin mielenkiintoista. Junani oli määrä lähteä Hat Yaista torstaina 1.1 klo 16.23,  niin kuin vähän uumoilin toisin kävi. Ensin ilmoitettiin junan saapuvan noin klo 17. Ajattelin että ei siinä mitään, juna ei ole paljoa myöhässä. Iloni oli kuitenkin liian aikaista, sillä lopulta juna saapui 18.30. Mikäli juna pysyisi myöhästyneessä aikataulussaan kahden tunnin myöhästymisellä olisin perillä kolmen aikaan yöllä. Hiukan alkoi jo huolettaa kuinka pääsisin hotellille keskell...

Viikko lähenee jo loppuaan ja vasta nyt ehdin ensimäistä kertaa istahtamaan kunnolla kirjoittamaan. Viime viikonloppuna vietimme itsenäisyyspäivää. Itsenäisyyspäivä tuli jotenkin vähän yllättäen. Tiedostin sen olevan tulossa vaan kun se lopulta tuli oli jotenkin sellainen ai nytkö se jo on fiilis. Viime vuonna tähän aikaan vietin päiviäni Thaimaan auringon alla ja rakkaan kotimaan itsenäisyyspäivän huomion silmäilemällä netistä linnanjuhlia ja toivottelemalla mukavaa päivää kavereille facebookissa. Tänä vuonna en ollut oikein edes ajatellut mitä tekisin. Ennen Turkuun muuttoa vietimme itsenäisyyspäivää aina perheen kesken, meillä oli tapana syödä juhlava päivällinen, siemailla viiniä (itse sain toki osallistua viinin siemailuun vasta täysi-ikäistymiseni jälkeen) ja katsella linnanjuhlia pukuja kommentoiden. Tänä vuonna päätin pysyä Turussa, eli perinteet piti laittaa uusiksi. Pari kaveria Hyvinkäältä ajelivat tänne perjantaina viikonloppua viettämään. Niimpä kokosimme yhteen porukan ...

Heissulivei vaan kaikille! Viime kerrasta onkin aikaa. Olen viettänyt blogihiljaisuutta jotenkin ei vaan ole ollut fiilistä eikä muka aikaakaan kirjoittaa vaikka olisihan aiheita ollutkin. Hiljaisuus päättyy nyt. Muistin virkistykseksi kerron hiukan itsestäni. Olen 23-vuotias nykyinen Turkulainen entinen Hyvinkääläinen. Turkuun minut toi toive koulupaikasta ja ihastus kaupunkia kohtaan. Elämä täällä Turussa hymyilee, tykkään opinnoistani, rakastan kaupunkia ja muutenkin tällä hetkellä menee kaikin puolin hyvin.  Mitähän muuta? Siinäpä oli kai tärkeimmät. Nyt uuden alun kunniaksi esittelen teille yhden elämäni tärkeimmistä henkilöistä. Parhaan ystäväni ja ”sisareni” Sanen eli Saanan. Tapasimme Saanan kanssa noin 15 vuotta sitten partioharrastuksen parissa. Saanan kanssa olemme vuosien varrella touhanneet vaikka mitä hullua ja järjetöntä. Saana on hyvä ystävä, joka aina jaksaa kuunnella murheitani ja huoliani. Saana on hauska ja herttainen. Saana yleensä hurmaa ihmise...

Sori, taas olen ollut hiljaa. Viime viikko meni pääsykokeisiin kuumeisesti lukiessa ja tämä viikko viime viikon luku ponnistuksesta toipuessa. Oman läppärin käytön mahdottomuus ei ole myöskään pahemmin innostanut kirjoittamaan. Nyt kuitenkin bongasin facen annetaan turun alueen ryhmästä itselleni vanhan pöytäkoneen näytön ja oma koneeni toimii taas tuon näytön avulla. Lupasin yrittää ottaa kuvia puuhistani, ja olenkin jonkun verran, en vaan ole saanut aikaiseksi julkaista niitä täällä. Laiskuus on vaivannut tätä bloggaajaa kuluneella viikolla joten kuvien laadusta en mene taakuuseen. Tässä kuitenkin jotain.  Viime viikko vierähti mm. soluja, verenkiertoa, sydämentoimintaa ja ihmisen antomiaa ja fysilogiaa noin niin kuin yleisesti päntätessä.  Tällä viikolla ehti vähän fiilistellä ihanaa kukkaan puhkeavaa luontoa. Torstaina kävin työhaastattelussa... ..ja loppuillan vietin partiokavereiden kanssa näissä maisemissa rentoutuen.  Perjantaina lähd...

Huhtikuu tuli ja meni, on ollut aika hulinaa. Siksi blogihiljaisuus, osittain toki myös siksi että uudella kämpälläni ei ole vielä tietokonetta. Ei sillä oma koneeni on edelleen rikki joten ei siitä olisi paljoa höytyä. Omistan toki tabletin, mutta sillä kirjoittaminen on tuskallista ja sekin on osa syy siihen miksi tekstejä ei ole tullut. No kuitenkin asiaan.. Rumpujen pärinää kiitos... mä olen vihdoinkin muuttanut! Todella, nykyään vietän viikkoni Turussa. Vaikka edelleen ramppaan harratusten takia lähes joka viikko Hyvinkäällä on virallinen osoite kuitenkin jo Turussa ja siellä vietän suurimman osan aikaani. On mahtavaa vihdoin olla siellä. Vaikka tekemistä vielä riittää ennen kuin asunto on oikeasti järjestyksessä olen silti jo ehtinyt vähän fiilistellä uutta kotikaupunkiani.  Ja vierailla vähän naapurikunnasakin. Suuri kiitos kuuluu Idalle ja Lindalle jotka aina silloin tällöin raahasivat mua pois muuttolaatikoiden keskeltä.  Kaunis päivä ja huippuhien...

Kuluneella viikolla taivaalta on tullut alas vettä milloin räntää, lunta ja jopa rakeita. Silti mielialani on ollut hämmästyttävän korkealla. Lieneekö syynä silloin tällöin pilvien raosta pilkahteleva huhtikuun ihana aurinko. Vai muuan tapahtuma viime viikolta. Tai kenties työhaastattelu kutsu ensi viikolle. Mene ja tiedä. (On muuten sanonta joka on taatusti tarttunut minuun Sanesta) Milloin olen vislailyt kävellessäni katuja, jopa hiukan juossut ja tanssahdellut. Jopa lauleskellut. Julkisella paikalla. "Jestas.." niin totesi Sanekin kuullessani kevät kahjoudestani. Vaikka siis en kyllä normaalistikkaan ole mikään synkistelijä, nyt pirtsakkuuteni tuntuu vaan savuttaneen uuden tason. Maanantaina kiskaisin päälleni kellohelmaisen vaaleanliilan hameen jossa on sydämiä (joo tiedän kuulostaa ällöltä) ja tunsin olevani ihanin koko maailmassa. Tämä hame on aivan ihana kevät vaate  Tilanne siis ehkä on todella vakava. Pirtsaakkaa asukonaisuuttani ovat koko viikon täyden...

Viimeaikoina on tapahtunut paljon ja siksi olen viettänyt blogihiljaisuutta. Monta kertaa olen ollut aikeissa kirjoittaa, mutta joka kerta joku uusia asia on ilmeentynyt ja kirjoittamiseen ei ole ollut energiaa. Lupaan nyt kuitekin aktiivistua tämänkin suhteen, tässä pieni tiivistelmä siitä mitä on tapahtunut. Helmikuu: Isojen asioiden kuukausi. Iloa ja surua. Viikolla kahdeksan täällä etelä-suomessa oli talvilomat joten minäkin sain töistä pari päivää vapaata niin kuin viimepostauksessa mainitsin. Vapaapäivien kunniaksi hyppäsin autoon ja lähdin Turkuun tapamaan kavereita ja katsomaan asuntoa. Viimein päätin, että jos meinaan vaihtaa maisemaa se hetki on nyt. Seuraavana päivänä puhelin pirisi ja minulle ilmoitettiin että olen saanut haluamani asunnon. Jee! Edessä on siis oikeasti muutto Turkuun. Asunto on vanha ja kaipaa hiukan ilmeen kohotusta, mutta ennen kaikkea vuokra on halpa ja sijainti rauhallinen. Iloisten asioiden vastapainoksi elämä heitti eteen surullisen yllätyk...

En ole jaksanut kirjoittaa hetkeen. Päiväni ovat parin viikon aikana toistaneet samaa kavaa. Töihin, töiden jälkeen johonkin harrastukseen, kaverille tai äidille. Ilalla kotiin ja nukkumaan. Mitään ylimääräistä ei ole jaksanut tehdä.Välillä pimeys ja harmaus on meinannut vetää mielenkin synkäksi ja fiilikseen väsyneeksi. Ja niille jotka ihmettellevät, kyllä niin voi tapahtua kuukaudessa kun täyslastillinen auringon paistetta ja päivän valoa vaihtuu pimeisiin pakkas ja loska säihin reilussa vuorokaudessa. Siirtymäaikaa ei juuri ollut. Eilen heräsin viideltä ollakseni klo 6 avaamassa päiväkotia, vaikka väsyttikin (väsyttää edelleen) teki mieli liikkua tansahdellen eteenpäin. Suurin tekijä mielen muutokseeni lienee täyskäännöksen tehnyt säätila. Vielä viimeviikolla lunta tuprutti sisään ovista ja ikkuinoista, mutta yhtäkkiä luonto päätti että nyt tulee kevät. Aurinko paistoi ja vesi tippui räystäistä. Moinen on hassu ilmiö helmikuussa ja sekös vasta piristikin. Vaikka säätila saa...

Se millaisia olemme ja millaisia meistä kasvaa on monen tekijän summa. Moni asia taas riippuu siitä millaisia olemme, kuten millaista työtä päädymme tekemään, mistä haaveilemme ja mitä ylipäätään haluamme elämällämme tehdä. Osalla meistä on hyvin tiedossa elämämme suunta ja osa ei tiedä vielä kolmekymppisenäkään. Jos ystäviltäni pyytää kuvailua minusta vastaukseksi saa tödennäköisesti jotain tämän suuntaista; kiltti, tunteileva, järkevä. Tai riippuu tieysti keltä kysyy esim. pisimpään ystävistäni minut tuntenut Sane kuvailee minua näin: tempperamenttinen, huolehtiva ja kiireinen. Minä olen aina lukeutunut niihiin ihmisiin joilla on ollut hyvin selvillä elämän suunta ja jo varhain tiesin mitä haluan tehdä työkseni ja että jo nuorena haluaisin perheen, omakotitalon ja aviomiehen. Viimeaikoina olen kuitenkin pohtinut paljon näitä asioita. Lapsuuteni ja koko nuoruusikäni unelma-ammatti sairaanhoitaja ei välttämättä olekaan minulle se oikea. Ja ehkä sitä omakotitaloa, aviomiestä ja ne...

Viikonloppu mennä hujahti taas nopeasti, eikä ihme sillä viikonloppu oli touhua täynnä. Perjantaina pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja pelmahdin töistä suoraan äidin oven taakse. Perjantai ilta sujui mukavasti äidin luona rentoutuen. Launtai olikin sitten varattu Sanelle ja Viiville kokonaan. Herätyskelloni pirisi tai oikeastaan soi heleästi (en voi sietää pirinää aamuisin) aamulla kello kahdeksan ja jo ennen yhdeksää hyppäsin auton rattiin Sanea ja Viiviä noutamaan. Määränpää oli Turun Caribia jossa juhlistimme hyvin myöhässä Viivin synttäreitä. Oli hauskaa kellua päivä lämpimissä altaissa, vaikka jos minulta kysytään olisivat vedet voineet olla vielä lämpimämpiä. Kylmyyteen tottuminen on vielä siinä määrin kesken, että ainoa mielestäni oikeasti lämmin paikka on sauna. Onnekseni kuitenkin kylpylöistä löytyy myös sauna (yllätys, yllätys) Caribialta peräti kaksi, normi ja höyry. Uiskentelun jälkeen olikin ihana päästä lämpimään saunaan istumaan. Kylpylän jälkeen suunnistimme syömään ja ...

Olen ollut kotona nyt kaksi viikkoa ja yhden päivän. Kaikenlaista puuhaa ja ihmistä on näihin päiviin mahtunut. Töihinkin olen jo palannut. On ihanaa olla taas Suomessa, ihanaa olla niiden ystävien kansssa joita en nähnyt kahteen kuukauteen. Ja vaikka Thaimaassa tuntui etten ikävöinyt ketään niin kyllä ikävöin en vain tajunnut sitä. Erityisen onnellinen olen Sanen ja Viivin kanssa, he ovat tehneet paluustani kivuttomamman. Ja järjestäneet minulle ohjelmaa arkeen paluun helpottamiseksi. Hakivatpa neidot minut lentokentältäkin ja kuskasivat saman tien turkkiin käärityn reissulaisen syömään ylläri kakkua ja vaihtamaan uusimat juorut. Näin ihanan talviselta täällä näytti paluuni jälkeisenä päivänä. Kotiin palasin monta kokemusta ja monta uutta ihmistä rikkaampana. Kuitenkin pala minusta jäi sinne, niin paljon reissustani pidin. Tunnen pientä haikkeutta muistellessani reissua, paluusta on kovin vähän aikaa ja silti reissuni alkaa tuntua jo kaukaiselta muistolta. Vaikka toki olen il...

Vihdoin ja viimein saan aikaiseksi kirjoittaa tämän. Päätin yhdistää Koh Bulonin reissu kertomuksen myös pikavisiittimme Malesiassa Langkawin saarella. Kirjoittelen tätä postausta seuraavaa reissuun lähtöä odotellessani istuessani Hat Yain rautatieaseman lattialla. Kello 16.23 ( jos juna oikeasti saapuu aikataulussaan voitte piirtää rastin peräseinään, niin harvinaista se on) hyppään junaan ja matkustan Prachuap Khiri Khanin pikkukaupunkiin. Prachuap Khiri Khanista ja sinne matkailusta lisää myöhemmin. Nyt takaisin alkuperäiseen aiheeseen. Koh Bulon Tämä pikkuinen saari sijaitsee Thaimaan länsipuolella lähellä suosittua Koh Lipen saarta. Koh Bulonille on helppo matkustaa Hat Yaista. Ensin matkailimme minibussilla Pakbaraan ja sieltä jatkoimme matkaa veneellä kohti Koh Bulonia. Kaiken kaikkiaan matkaamiseen aikaa kului n. 3 tuntia. Koh bulon oli juuri sellainen kun Sarahin opaskirja ja intenertin matkakertomukset lupailivatkin. Pieni ja kaunis saari vain 45min venematkan pää...